Mikä ihana keskikesä!
Ammennan auringon säteistä voimaa. Elän hetkessä ja katselen kukoistavaa puutarhaani. Se on juuri sellainen, kuin sen olettaa saattaa, kun viikon on satanut ja parin päivän aurinko on tehnyt tehtävänsä. Lämmin tee kupissani ja auringon säde ihollani ja yökasteen vilvoittava tunne varpaissa saa pakostakin hymyilemään, olemaan onnellinen. Kaikki on hyvin, olen todellakin onnellinen.
Auringon helliessä ja kesäsateen virvoittaessa pienen pienet versot pistävät päänsä ylös mullasta. Hetkessä nämä viheliäiset versot ovat kasvaneet isoiksi rikkaruohoiksi. Toisista niistä lapset saavat iloa, mutta toiset eivät katoa ilman ulkopuolista apua..elämänlanka on yksi näistä.
Rikkaruohot ja puutarha ovat kuten ihmissuhteet. Ihmissuhteet ovat meille tärkeitä, ja niistä pitää pitää huolen. Toimivat, hyvät ihmissuhteet luovat meille iloa, kuten puutarhan kauniit pionit ja juhannusruusu. Parhaimmillaan ihmissuhteet tukevat toinen toisiaan kuten kauniit kukat harmonisessa puutarhassa.
Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme varmasti aikaa vieviä rikkaruohoja, jotka pääsevät kukoistamaan ja viemään omaa elintilaamme mikäli emme ymmärrä poistaa niitä elämästämme, vai haluammeko kuitenkin pitää heidät osana hallittua puutarhaamme, osoittamalla heille oma paikka? Haluammeko elämänlangan hallita puutarhaamme ja viedä tilaa meille tärkeiltä kasveilta, vai uuvutammeko itsemme loppuun yksin taistelulla elämänlankaa vastaan?
Eräs minulle pitkään tärkeä ruusunen sanoi suureksi hämmästyksekseni etten hänen mielestään voi olla onnellinen. Tunsin kuinka pitkään jatkunut yksintaistelu elämänlankaa vastaan sai vallan minussa. Hetkeen en tiennyt mitä tehdä, kuinka vastata. Kuka määrittelee onnellisuuden, jos en minä itse? Jos minun puutarhani on juuri minun näköinen, ei kaunein puutarha ohjelmasta, mutta juuri sellainen missä minä viihdyn ja missä minun on hyvä sekä onnellinen olo, eikö se ole onnellisuutta? Haluan nauttia hetkestä ja nähdä positiivisia asioita ympärillä. Kesäsadekin on positiivinen asia puutarhaan. Tuo lause ruususelta sai tummat pilvet päälleni. Samalla, kuin salamana kirkkaalta taivalta ymmärsin, että tämä ei ole oikein. En voi sallia piikkien satuttavan minua ja elämänlangan hallitsevan minua tai puutarhaani. Piikit ovat satuttaneet minua jo pitkään, elämänlanka on vienyt energiaani ja pahoittanut mieleni ja olen kerta toisensa jälkeen antanut sille mahdollisuuden versoa uudelleen ja uudelleen. Yksin piikikkään ruusupensaan hoito ei voi kuin satuttaa ja elämänlangan hallitsemiseen ei auta kuin mullan vaihto. Nyt pistän hanskat käteen ja totean, että aurinko saa paistaa puurhassani aina ja energiaa vievät pilvet saavat väistyä.
Kun rikkaruohot alkavat viemään elinympäristöstä iloa on aika tullut hyvästellä ne lopullisesti. Valittavasti puutarhanhoidossa joutuu käyttämään enemmän aikaa ja rikkaruohon torjunta-aineita kuin ihmissuhteissa joissa pelkästään yhteyden pitämättömyydellä saa jo aikaan ihmissuhteiden katkeamisen. Yksin puutarhan hoito voi olla vaikeaa sekä kuluttavaa, mutta kahdestaan se voi olla iloista ja jopa terapeuttista. Puutarhastakin on ilo nauttia hyvässä seurassa.
Pidetään huoli meille tärkeistä ruusuista ja kitketään siimat niiltä jotka vievät elämänlankamme.
Ethän kopioi kuvia ilman lupaa. Kiitos.
Vastaa